Viime maanantaina 15.7 saimme aamupäivän aikana lohduttoman suru-uutisen. Mieheni siskon 6kk vanha poika oli kuollut yllättäen. Mieheni soitti töihin minulle, että vauva on viety elottomana sairaalaan, mutta vielä elvytetään. Minua alkoi yhtäkkiä palella aivan mahdottoman paljon ja olo oli todella epäuskoinen. Noin tunnin kuluttua mieheni soitti, että elvytys ei tuottanut tulosta ja vauva on kuollut. Päällimmäisenä tunteena oli, että tämä on aivan käsittämätöntä ja kysymys, että miksi? Miksi tähän perheeseen, surua surun päälle. Danielin kuolemastakin on niin vähän aikaa, uuteen lohduttomaan menetykseen nähden.
En voi kuvitella appivanhempieni tuskaa tällä hetkellä. Vaikka suurin tuska on meillä vanhemmilla lapsiemme menetyksestä, myös isovanhemmat surevat paljon. Ja isovanhemmat surevat oman lapsen puolesta myös ja tuntevat tuskaa. En tiedä, miten appivanhemmat jaksavat tämän kaiken.
Kaikki ovat kysyneet minulta, että tuleeko kaikki Danielin kuolemaan liittyvät asiat mieleen nyt. Mutta ei ne tule. Olen pohtinut, että miksi ja pitäisikö niiden tulla. Mieheni kanssa asiasta juttelin ja keksimme ehkä ratkaisun. Me olemme surreet Danielia viimeiset kaksi vuotta 24/7, me muistamme Danielia joka ikinen päivä ja suremme sekä ikävöimme päivittäin. Uskoisin, että lähimmät perheen jäsenetkään eivät sure Danielia joka ikinen päivä ja tällä tavalla muut ehkä uskovat, että nyt kaivetaan jostakin syvältä meidänkin rintaamme ja suru palaa taas elämäämme. Mutta koska elämme surua jokainen päivä, ei se palaa mistään. En tiedä, saitko kiinni. Toki voin muistoissani mennä niihin alkupäivien tapahtumiin ja ymmärtää, miltä mieheni siskon perheestä tuntuu. Mutta se ei ole sama asia, he menettivät oman lapsen ja me omamme. He kokevat surunsa omalla tavallaan ja tekevät surutyönsä omalla tavallaan. Lauantaina, kun kävimme heidän luonaan, huomasin, että surutyö on todella erilainen.
Kylässä ollessamme meidän perheen pikkuveli ja heidän perheen isoveli leikkivät lattialla. Ajattelin, että siinä he ovat, kaksi orpoa veljestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti