Surutyökirja

Sain eilen postissa tilaamani surutyökirjan. Kirjan nimi on Surulla on aikansa -muistojeni kirja, Hanna Ekolan tekemä kirja. Siinä on hienoja, koskettavia kuvia, ihania tekstejä, runoja ja runsaasti tilaa omille kirjoituksille ja kuville. Hieno kirja, mutta aivan väärässä paikassa. Kirjaan voi kirjoittaa mm. läheisen hautajaisista, suremaan jääneistä ihmisistä, yhteisistä muistoista, lohduttaneista asioista ym. Teksti on muotoiltu esim. näin "sinun hautajaisesi", "sinua kaipamaan jäivät", "yhteisiä tekemiämme asioita". Kirja, jonka siis täysissä sielun ja ruumiin voimissa tilasin, on täysin väärässä kodissa. Meillä kuuluisi olla ihan muunlaisia kirjoja, joihin kerätään kyllä muistoja, mutta elävästä ihmisestä. Pikkuhiljaa kuitenkin alan täyttämään tuota kirjaa, se olkoon yksi surutyöni väline.

Kirjassa oli eräs koskettava asia, jota en ole aikaisemmin miettinytkään. Kirjassa sanottiin, että ikävöiminen on rakastamista. Tunnustelen tuota lausetta päässäni enkä oikein tavoita sitä. Jos jollakin on ideoita niin kommentteja saa laittaa. Ehkä, jos lauseen kääntää, että ikävöin niin paljon, koska rakastan niin paljon, sen voi jotenkin ymmärtää. Mutta, kun tuskallinen ikävän tunne valtaa mielen, lamauttaa ja painaa polvilleen, niin sitä on vaikea mieltää rakkaudeksi. Ainakaan sellaiseksi rakkaudeksi, jota on tottunut täällä kokemaan. Varmasti, kun asiaa vielä tarkemminkin miettiin, niin se alkaa pikkuhiljaa avautumaan.

Tänään tein taas maalausterapiaani eli maalasin autotallimme ulkoseiniä ja aloin miettimään, millainen meidän Daniel oikein oli. Tässä muutamia ajatuksia siitä niin isosta, pienestä pojasta.

Daniel oli:

Rauhallinen
Ystävällinen
Peukalon ystävä
Ruuan laittamisen ystävä
Leikki mieluiten autoilla tai eläimillä
Omatahtoinenkin
Sopeutuvainen
Äidin suihkukaveri
Mummojen naurattaja
Vauvakuumeen aiheuttaja
Aamu-uninen
Salama-elokuvan ystävä
Hömpöttelijä
Herkuttelija
Hyvä laskemaan liukumäkeä
Lentokoneiden moikkaaja
Luottavainen

Tässä vain muutami asioita, jotka tänään tulivat mieleen rakkaasta pojastani. Hyvää yötä muru, äiti rakastaa sua!