Mietin, että kirjoitanko siitä mitä olen viime aikoina kokenut liittyen veljeksiin vai kirjoitanko keväästä 2009. Päätin, että kirjoitan keväästä 2009 ja tarkalleen ottaen maaliskuun 11. päivästä.
Silloin kevät oli muistaakseni pidemmällä, olimme koko perheellä Helsingissä. Se ei kuitenkaan ollut mikään huvittelureissu, ainakaan suurimmaksi osaksi. 11.3.2009 noin klo. 8 aamulla saattelin 6kk ikäisen Daniel vauvan avosydänleikkaukseen. Tarkoituksena oli korjata fallot´n tetralogia niminen synnynnäinen sydänvika. Aamulla menimme hotellilta lastenklinikalle. Monenlaiset ajatukset tietysti pyörivät mielessä, mutta päällimmäisenä ehkä kuitenkin, että toivottavasti pääsemme leikkaukseen. Leikkaus oli peruuntunut kaksi kertaa aikaisemmin ja ne olivat henkisesti raskaita kohtia siihen astisessa elämässäni.
Mutta sinä aamuna Daniel sai aamupalaksi diapamin. Silloin puettiin leikkausvaatteet päälle. Silloin suukotettiin poskea ja otsaa. Silloin toivotettiin enkeleitä matkalle. Silloin vilkutettiin, kun osaston ovet sulkeutuivat ja oli pakko luottaa osaavaan henkilökuntaan. Silloin itkettiin.
Mutta puolen päivän jälkeen sydänkirurgi soitti ja kertoi hyvistä uutisista, että leikkaus oli mennyt hyvin. Muistan, että olimme mieheni kanssa ikeassa juuri syömässä, juuri saaneet tietää mieheni serkun kuolleen. Mutta se fiilis! Se oli jälleen kerran sanoin kuvailematon. Iltapäivällä kävimme katsomassa pientä potilasta, joka oli letkuilla peitetty ja tutti laitettu suuhun (Daniel söi peukaloa). Ja se pikkumies on nälkäinen. Pari päivää meni teholla ja yhteensä viikko koko reissulla. Muistan sen maaliskuisen päivän, kun pääsimme starttaamaan kotiin. Se oli uskomatonta.
Kevät eteni mukavasti. Olin suunnitellut jo aikaisemmin, että jos Daniel selviää, järjestän sydänsankarijuhlat. Ja minä sain ne järjestää. Tunteet purkautuivat, kun yritin kyhätä sydämen muotoista kakkua. Koko edellisen syksyn ja kuluneen kevään olin pelännyt, toivonut ja miettinyt menettämistä. Mutta siinä hetkessä sain tehdä kakkua oikealle sankarille.
Daniel on mun ikioma sydänsankari edelleen. Leikkauksen vuosipäivää saatiin juhlia 2 kertaa itse sankarin kanssa. Nyt juhlimista täytyy jatkaa ilman sankarin fyysistä olemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti