Tuli mieleeni, että viime viikko oli minulle melko raskas, kun itku oli herkässä. Viime viikolla sain kuitenkin erittäin paljon kuulla hyviä asioita, ikään kuin henkilöt olisivat tienneet, miten vaikeaa minulla on nyt. Ne piristivät mieltä suunnattomasti. Viime viikko siis alkoi viestillä, jonka lähetti minulle lähisukulainen. Maanantaina hän halusi toivottaa minulle jaksamista ja mukavaa työviikkoa, ilman että olimme viestitelleet aikaisemmin. Lämmin tunne valtasi sydämen, kun ajattelin, että tämän henkilön ajatusprosessi on ehkä mennyt niin, että Outilla on nyt vaikeaa, laitanpa viestin ja kannustan eteenpäin.
Tiistaina sain kehuja työstäni. Asiakas kehui asiakaspalvelutaitojani. Se tuntui hyvältä. Ulkoinen olemukseni nauraa, sisällä sydän itkee. Lisäksi muuttava perhe kehui, että vastaanotollani on ollut mukava käydä.
Keskiviikkona kävin kampaajalla ja torstaina työkaverini kehui ulkoisen olemukseni nuortuneen. Itse näen peilistä itkemisen uurteet kasvoillani. Otsarypyt aivan liian nuorena, mutta toisaalta ehkä myös harakan varpaat runsaasta nauramisesta. Se kyllä piristi mieltä. Sanoinkin hänelle, että minusta tuntuu, että viime vuodet näkyvät kyllä kasvoillani. Hän sanoi, että olet kasvanut henkisesti, mutta kasvoilla se ei näy.
Perjantaina menimme ihanien työkavereiden kanssa salaattilounaalle. Päätimme, että perjantain kunniaksi otamme myös laskiaispullat. Söimme ensin salaattimme ja sitten haimme pullat. Kahvilan myyjä antoi minulle suurimman ja sanoi, että sinä saat suurimman, sinä tarvitset sen. Ajattelin, että voi kun tietäisit, miten raskas viikko on ollut.
Lisäksi ihan paras pikkusiskoni laittoi minulle viestin, jossa oli linkkinä Kaija Koon "kaunis, rietas, onnellinen", tosin Jari Sillanpään versiona. Minunhan ei tarvitse kuin kuulla, että tuo laulu alkaa soimaan ja itku tulee. Sillä laululla on minulle henkilökohtainen merkitys, se antaa minulle voimaa joka tavalla. Hyvää energiaa.
Nämä kaikki lämmittävät mieltäni ja ne tulivat juuri oikeaan aikaan. Kiitos ihanista ihmisistä, jotka ovat oikeasti olemassa, kun oma maailma romahtaa. Ilman läheisiä ja niitä oikeita ystäviä, en olisi tässä vaiheessa surussani. (mukaan mahtuu myös niitä toisenlaisia ystäviä, jotka eivät ole osanneet/ kyenneet kulkemaan vierellä tätä tuskaista taivalta ja heille minulla on enää kovin vähän asiaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti