perjantai 18. tammikuuta 2013

Olo on vapaa ja höyhenen kevyt

Niin otsikko sen varmaan kertoo, että ny on menossa selkeästi todella parempi vaihe. Kunhan vain oppisin nauttimaan siitä ilman pelkoa siitä milloin se loppuu. Ottamaan sen vastaan ilman syyllisyyttä siitä, että unohtaisin Danielin. Mutta tämäkin on tunne, jota on vaikea sanoin kuvailla. Kuitenkin se on sitä, mitä olen odottanut niin kauan. Ahdistavan syksyn jälkeen se tuli sittenkin. Jälkeenpäin ajatellen olin syksyllä liian uupunut, olisi pitänyt hakea sairaslomaa. Ajatus kulkee, mieli on hyvä, kuopuksen kanssa jaksaa eri tavalla ja ne ikävän tunteetkin tulevat helpommin esiin. Tuntuu, että voin olla vapaasti kuolleen lapsen äiti, luoda oman suhteeni häneen. Onko se läheinen ja tärkeä? Ihan varmasti. Vihdoin voin vähän tuulettaa, että olen selvinnyt tähän asti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettei suru olisi ihan jokapäiväistä, tähänkin viikkoon mahtuu erittäin raskaita tapahtumia, mutta ne helpompi kestää. 

Tällä viikolla kuopus oli kipeä ja nyt tuli tosissaan rintaa puristava tunne siitä, että tässäkö sitä taas mennään. Hän oli mieheni kanssa maanantaina lääkärissä ja oli pitänyt ottaa verikokeita, lisäksi oli määrätty babyhaler, josta voi hengitellä höyryjä, kun hengitys oli ähkivää. Ja minä en tuota ähkivää hengitystä ollut huomannut. Enkö halua huomata vai mitä tässä nyt oikein tapahtuu. Itse en ollut edes lääkärissä mukana, mutta itkua pidätin, kun kuuntelin mieheni raporttia lääkärikäynniltä. Jos crp olisi ollut riittävän korkea, olisi pitänyt kuvata keuhkot. No korvatulehdus oli kyseessä kuitenkin.

Torstaina törmäsin töissä Danielin perhepäivähoitajaan. Miten suuri ikävän tunne tuli heti. Olisiko Danielkin ollut nalleneuvolassa mukana. Yksi vanha hoitokaveri siellä oli ainakin. Reippaana nielin kyyneleet, kun hoitaja sanoi kerran nähneensä pikkuveljen ja kehui häntä Danielin näköiseksi. Puristava tunne kuitenkin jatkoi olemistaan ja sitten oli pakko purkaa asia työkaverille, itkeä tirauttaa ja jatkaa eteenpäin. Mutta tuntui vapauttavalta itkeä. Muitakin suuria tunteita liittyy tähän viikkoon, jotka ovat saaneet vuolaat ikävän putoukset virtaamaan. Mutta ihanaa, että ne saavat virrata vapaasti, puhdistaa ja sitten voi taas jatkaa vähän kevyempänä.

1 kommentti:

  1. Hyvä Outi. Pidin kovasti kirjoituksesta ja varsinkin siitä, että sinulla on tällä hetkellä tasapaino ja tiedät voittavasi. Kevätaurinko lämmittää jo ja lohduttaa, antaa voimia jaksaa. Hyvä, hyvä !!

    VastaaPoista