Kuoliko jotain, vai kuvittelenko vain?

Taitaa olla erään kirjankin nimi. Mutta välillä on vaikea muistaa, että Daniel on oikeasti ollut elossa. Kuvia katsomalla täytyy muistuttaa mieleen, että perheeseen kuuluu toinenkin poika. Siitä vain on jo niin pitkä aika, kun hänet näin viimeisen kerran, että asiat alkavat hämärtymään. Toiset kyllä muistan kristallin kirkkaasti. Uskon, että asian ymmärtämistä vaikeuttaa se, että pikkuveli on melko samannäköinen Danielin kanssa ja tavallaan samassa kehitysvaiheessa kuin Daniel oli kuollessaan. Danielin kehitys kun kulki jäljessä kaiken kokemansa vuoksi. Pikkuveli painaa suunnilleen saman verran kuin Daniel kuollessaan. Tuntuu, että olemme eläneet tässä samassa vaiheessa todella pitkään. Mutta eilen katselin Danielin kuvaa viimeiseltä viikonlopulta, hänellä on siinä jo selkeästi isomman pojan kasvot, lähes 3-vuotiaan kasvot. Kaunis poika hän oli. Silittelin kuvaa ikään kuin saadakseni tuntumaa kasvoihin.

Pikkuveljessä olemme ikäänkuin saaneet palan Danielia takaisin. Heillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja tosiaan ulkonäöltään muistuttavat toisiaan. Itseasiassa jo pikkuveljen ultrakuva näytti todella paljon Danielilta, nykyään kun ne on niin tarkkoja. Samanlaiset kasvojen piirteet, joista päättelin heti, että vauva olisi poika. No sitä ei tarvinnut kovin kauaa arvuutella. Silloin pikkuveli kasvoi sydämessäni ja tuntui tietysti fyysisesti myös potkuina ja vatsan kasvuna. Nyt Daniel kasvaa sydämessäni, mutta fyysistä kosketusta en häneen enää saa. Yhtä kaikki, molemmat siis ovat olleet olemassa.

Fyysinen muistutus Danielin poissaolosta on omalla tavallaan myös hauta. Kiveen on hakattu Danielin nimi ja syntymä- sekä kuolinpäivä. Mutta toisaalta se on myös muistutus siitä, että tämä henkilö oli elossa joskus. Hänellä on oma tarinansa ja elämä, joka kesti 2v 9kk 7 päivää. Viime aikoina haudalla käyminen on vähentynyt selkeästi. Tuntuu, että höpisen aina samoja asioita siellä, jotka voisin jutella kotonakin. Toisaalta taas, se on kahdenkeskinen tärkeä hetki Danielin kanssa. Toisinaan kuitenkin koen huonoa omaa tuntoa, jos en käy haudalla, vaikka olen jo sisäistänyt, että Daniel ei ole siellä. Daniel kulkee sydämessäni sinne, minne ikinä menenkin.